Lisää uusi kommentti

Boikotillako vaatefirmat vastuuseen?

7.12.2017

“Älkää boikotoiko. Me tarvitsemme näitä työpaikkoja.” Tämä oli bangladeshilaisten ihmisoikeuksiin ja vaatetuotantoon erikoistuneiden vieraidemme selkeä viesti suomalaisille. Eetin vieraina olivat marraskuun lopulla ihmisoikeusasiantuntijat Rokeya Rafique Baby ja Kutubuddin Ahmed.

Boikotilla tarkoitetaan järjestelmällistä kieltäytymistä tietynlaisten tuotteiden ostamisesta. Boikotti kohdistuu tyypillisesti johonkin tiettyyn valmistusmaahan, yritykseen tai tuotantotapaan. Ostamisesta pidättäytymisen taustalla on yleensä jokin tuotantoon liittyvä epäkohta, kuten heikot työolot tai tuotantoeläinten huono kohtelu. Yksinkertaisimmillaan boikotin logiikka menee näin: jos ongelmallista tuotantoa ei enää tueta rahallisesti, se muuttuu kannattamattomaksi ja lopetetaan, jolloin ongelma katoaa.

Monen vastuullisen kuluttajan mielessä on saattanut käydä ajatus Bangladeshissa tuotettujen vaatteiden jättämisestä kaupan hyllylle maan surkeiden työolojen takia. Mutta onko tämä sittenkään hyvä idea?

Monta tapaa boikotoida

Boikotoida voi hiljaisesti tai äänekkäästi. Yksittäisten maiden hiljainen boikotointi ei kuitenkaan ole hyvä tapa edistää työntekijöiden oikeuksia tuotantoketjun alkupäässä. Ilman vahvaa ja kuuluvaa vaatimusta olosuhteiden parantamisesta boikotti voi onnistuessaan saavuttaa lähinnä tuotannon alasajon (tai ehkä vain siirtymisen muualle, jopa vielä huonompiin oloihin), minkä myötä huonosti kohdellut työntekijät joutuvat entistäkin vaikeampaan tilanteeseen – työttömyyteen.

Lisäksi Made in -lappu ei kerro pitkästä tuotantoketjusta muuta kuin viimeisimmän tuotantomaan, eikä sen perusteella voi vielä päätellä, onko vaate epäeettisesti valmistettu, tai mistä raaka-aineet ovat tulleet. Toki joissakin maissa ihmisoikeusloukkaukset vaatetuotannossa ovat tavallisempia kuin toisissa, mutta pelkän valmistusmaan perusteella valitseminen on kovin karkea työkalu vastuulliseen kuluttamiseen. 

Esimerkiksi juuri Bangladeshissa tilanne ei yleisesti ottaen ole kovin hyvä, mutta sielläkin vaatteita voitaisiin valmistaa eettisesti kestävällä tavalla, jos tilaava brändiyritys niin haluaisi. Bangladeshin vientiteollisuus on erittäin vahvasti riippuvainen vaatetuotannosta: maa saa noin 80% vientituloistaan vaatetuotannosta ja ala työllistää nelisen miljoonaa ihmistä. Vaateteollisuuden boikotointi voi vaarantaa maan talouden lisäksi yksittäisten ihmisten ja heidän perheidensä toimeentulon. 

Brändit boikottiin?

Sen sijaan, että boikotoisi yksittäistä tuotantomaata, kannattaa suunnata huomio brändeihin ja siihen mitä ne tekevät ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi. Jos käy ilmi, ettei yrityksellä ole mitään toimivia toimintamalleja ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi, niin boikottia voi harkita yhtenä vaikuttamiskeinona. Silloin on kuitenkin erittäin tärkeää muistaa kertoa tästä yritykselle itselleen. Kerro yritykselle, ettet aio jatkossa ostaa heidän tuotteitaan, ja perustele, miksi et. Muuten yritys ei voi tietää, että mahdollinen myynnin lasku johtuu tietoisesta boikotoinnista, ja että sen tulisi muuttaa toimintatapojaan. 

Vaihtoehtoisesti voit myös ensin lähestyä yrityksen edustajia kysymällä esimerkiksi, millaiset työpäivät ja palkkataso sen tuotteiden tekijöillä on, ja pyytää lisätietoa. Lisäksi yritykselle on hyvä olla selkeät, konkreettiset vaatimukset, joiden toteutumista voi jollakin tapaa seurata. Hyviä pyyntöjä yritykselle voisi alkuun olla vaikkapa: Voitteko tehdä tuotantoketjunne läpinäkyväksi muun muassa julkaisemalla tiedot alihankkijoistanne? Voitteko näyttää mistä tuotteenne hinta koostuu ja miten paljon sen tekijät ovat saaneet korvausta? 

Eetin bangladeshilaiset vieraat korostivat sitä, että nimenomaan brändiyrityksillä on erittäin suuri valta siihen, mitä tehtailla tapahtuu, ja että niiden painostaminen on paljon rakentavampaa ja vaikuttavampaa kuin hiljainen boikotti. 

Kirjoittajina ovat Eetin Anna Härri, Angi Mauranen ja Minja Orava.