Viime keskiviikkona torontolaisissa ruuhkajunissa luettiin muutakin kuin sitä iänikuista Metro-lehteä. Engineers Without Borders (EWB) -järjestö nimittäin tempaisi Reilun kaupan toimintapäivänään jakamalla 22 000 työmatkalaiselle painotuoreen Fair Trade Times -lehden ja sen kylkiäisenä Reilun kaupan tuotenäytteitä.

Fair Trade Times ei ole, valitettavasti, mikään säännöllisesti ilmestyvä lehti, vaan EWB:n erityisesti tätä tapahtumaa varten laatima nelisivuinen, hieman tabloidia kookkaampi painotuote. Se on tehty pilke silmäkulmassa mutta näyttää silti ihan oikealta, tyylikkäältä lehdeltä ja sisältää täyttä asiaa Reilusta kaupasta. Siinä kerrotaan muun muassa, miten Reilu kauppa on parantanut malilaisen puuvillaviljelijän elämää ja miksi Toronton kaupunginjohtaja David Miller on vaihtanut kahvinsa Reiluun. Lehdestä löytyy myös artikkeli, jossa käydään läpi Reilun kaupan perusteet, niitä ihmisiä varten, jotka eivät ole Reilusta kaupasta vielä kuulleetkaan. Ja niitähän Torontossa riittää. Juuri näitä tietämättömiä toimintapäivänä yritettiin tavoittaa jakamalla lehtiä siellä, missä kaikki kansa liikkuu eli ruuhka-aikoina metro- ja paikallisjuna-asemilla.

Minua tässä laatulehdessä jäi ainoastaan vaivaamaan puolet takasivusta täyttävä Toronton keskustan kartta, johon on merkitty kymmenen kauppaa tai kahvilaa, joista saa Reilun kaupan tuotteita. Muutama hassu kohde valtavassa kartassa näyttää lähinnä säälittävältä ja antaa väärän kuvan Reilun kaupan tuotteiden saatavuudesta, sillä lähes jokaisesta hyvin varustetusta torontolaiskaupasta saa vähintään Reilua kahvia. Ja pitääkö yhden pisteen välttämättä viitata ylikansalliseen Starbucksiin, jonka valtavasta myynnistä vain kuusi prosenttia tulee Reilun kaupan kahvista. Torontosta sentään löytyy lukuisia pieniä, viehättäviä ja pelkästään Reilua kahvia tarjoavia kahviloitakin.

Fair Trade Timesia jaettiin kymmenellä asemalla, 48 vapaaehtoisen ja 12 EWB:n työntekijän voimin. Minun ensimmäinen vuoroni alkoi aamukahdeksalta. Sain ylleni aivan liian suuren Reilun kaupan puuvillasta valmistetun T-paidan, jossa etupuolella luki ”Life is not fair, but your T-shirt can be” ja selässä komeili Reilun kaupan logo ja kehotus: ”Make it Fair”. Kouraani sysättiin pino lehtiä ja laatikollinen Reilun kaupan suklaanäytteitä, ja sitten vain etsimään sopivia uhreja. Eikä niistä tullut pulaa viiden miljoonan asukkaan Toronton päärautatieasemalla. Jokaisen ruuhkajunan mukana asemahalliin suorastaan vyöryi kiireisiä työmatkalaisia. Pelkäsin jääväni jalkoihin, mutta ojentelin urhoollisesti lehtiä ja suklaita ja yritin kiinnittää ohi juoksevien ihmisten huomion huutelemalla jotain houkuttelevaa. Mutta yritäpä toistaa ”free fair trade chocolate” viisikymmentä kertaa minuutissa. Pian lause oli muuttunut suussani lähes muotoon ”fr fr fr chocolate” ja ”fair” alkanut muistuttaa sanaa ”free” vaarallisen paljon. Lopulta tyydyin vain ojentamaan lehden ja suklaan ja hymyilemään ystävällisesti.

Edellisen kerran EWB järjesti Reilun kaupan toimintapäivän maaliskuun alussa. Sillä kertaa tuotenäytteiden lisäksi ihmisille jaettiin kortteja, joissa kerrottiin sambialaisesta Reilun kaupan pähkinöiden viljelijästä. Maaliskuun tempaus oli valtakunnallinen. ”Vaikka nyt lehtiä jaettiin vain Torontossa, tapahtuman organisoiminen oli aikamoinen urakka”, järjestelyistä vastannut EWB:n harjoittelija Ziadh Rabbani huokaa. Eikä kommelluksittakaan selvitty. Lehdet saapuivat painosta vasta yhdeksältä edellisenä iltana kolmessa valtavassa pakkauksessa. Kun ne kuitenkin piti saada kuljetettua kymmeneen eri jakelupisteeseen seuraavana aamuna ennen puolta seitsemää, jostain piti nopeasti taikoa sopivia pahvilaatikoita. Ei auttanut muu kuin lähteä iltamyöhällä lähikauppojen roskiksia dyykkaamaan. Tempausta edeltävänä yönä Ziadh ehti ottamaan vain lyhyet nokoset toimiston sohvalla.

Ziadh on kuitenkin tyytyväinen, että sai tehtävän hoitaakseen. ”Olen oppinut valtavasti paitsi lehden toimittamisesta ja tapahtumien järjestämisestä myös Reilusta kaupasta,” hän toteaa. Tempauksen tavoitteena oli muuttaa ihmisten ostokäyttäytymistä, mutta Ziadh on huomannut myös itse muuttuneensa. Hän miettii entistä tarkemmin, mitä ostaa. ”EWB:n tavoite on köyhyyden vähentäminen”, Ziadh kiteyttää, ” ja Reilu kauppa on siihen hyvä väline.”