Reilu kauppa syntyi aikoinaan tukemaan erityisesti pienviljelijöiden pääsyä markkinoille ja parantamaan heidän elinolojaan. Sittemmin reilun kaupan järjestelmään on tullut mukaan myös keskikokoisia ja suuria tiloja sekä suurplantaaseja, joiden työntekijöiden oloja reilu kauppa pyrkii parantamaan. Tämä on paikoin johtanut pienviljelijöiden tilanteen heikentymiseen, kun he eivät ole aina voineet vastata esimerkiksi tuotannon määrällä tai laadulla suurempien tilojen tuotantoon. Ongelmana ovat myös reilun kaupan tuottajajärjestöjen kohtaamat, jatkuvasti kasvavat markkinoiden vaatimukset, jotka vaikuttavat erityisesti pienimpiin viljelijöihin. Reilu kauppa ei välttämättä ole enää reilua kaikkein pienimpiä kohtaan.
Juuri näistä syistä syntyi vuonna 2004 CLAC, Latinalaisen Amerikan ja Karibian reilun kaupan pienviljelijöiden järjestö. CLAC:n tarkoituksena on tuoda yhteen alueen reilun kaupan pienviljelijöitä edustavat järjestöt eri maista ja eri tuotteiden osalta. CLAC:ssa on edustettuna jo yli 300 järjestöä, jotka puolestaan edustavat yli 200 000 pienviljelijäperhettä, jotka tuottavat mm. banaania, kahvia, kaakaota, viiniä ja hunajaa. Järjestö on onnistunut saamaan itselleen edustuksen niin FLO:n hallitukseen kuin IFAT:in kansainväliseen komiteaankin, ja on pyrkinyt sitä kautta vaikuttamaan kansainvälisen reilun kaupan sääntöihin.
Vuonna 2009 eräs CLAC:n tärkeimmistä tavoitteista on tuoda reilun kaupan merkin rinnalle tuotteisiinsa myös oma merkkinsä SPP, símbolo de pequeños productores, joka osoittaa tuotteen olevan pienviljelijän tuottama. Kuten muillakin merkeillä, myös tällä on riskinä jäädä marginaaliseksi tai hukkua erilaisten laatumerkkien sekaan, mutta koska tätä merkkiä on tarkoitus käyttää reilun kaupan merkin rinnalla ja reilun kaupan hyväksynnällä, voi sillä hyvinkin olla mahdollisuuksia menestyä. Monelle reilun kaupan ostajalle on kuitenkin tärkeää tukea juuri pienviljelijöitä, ja tämä CLAC:n merkki auttaisi löytämään nämä tuotteet. Tarkoituksena on, että SPP:tä alettaisiin toden teolla käyttää vuoden 2010 alusta saakka. Merkin kustannukset tuottajalle pidetään alhaisina, jotta kaikkein pienimmilläkin tuottajilla olisi mahdollisuus tähän osallistua. Samanaikaisesti haasteena on kuitenkin pitää laatuvaatimukset korkeina ja valvoa reilun kaupan sääntöjen toteutumista – CLAC:n merkin käytön valvonta on olennaista jos se aikoo pystyä vakiinnuttamaan asemansa luotettavana ja varteenotettavana pienviljelijöiden asemaa parantavana tunnuksena.
Reilu kauppa on bisnestä, ja markkinaosuuksista on pidettävä kiinni. Kuitenkin, kuten Asoguabon varapuheenjohtaja ja CLAC:n hallituksen varajäsen, pienviljelijä Leonardo Bravo sanoo, ”reilun kaupan tarkoitus on sisällyttää, ei jättää ulkopuolelle”. Banaanin osalta vaara joutua markkinoiden vaatimusten johdosta reilun kaupan ulkopuolelle on pääasiassa kaikkein pienimmillä, alle hehtaarin verran viljelymaata omistavilla viljelijöillä, jotka eivät aina pysty tuottamaan supermarkettien vaatimaa 48 laatikkoa viikossa. Monille pienviljelijöille joutuminen reilun kaupan systeemin ulkopuolelle tarkoittaisi myös viljelyn lopettamista pääelinkeinona. ”Eräs reilun kaupan tärkeimpiä tavoitteita on auttaa vähentämään köyhyyttä, ja usein juuri kaikkein pienimmät viljelijät ovat myös kaikkein köyhimpiä. Joutuessaan reilun kaupan ulkopuolelle monet heistä joutuisivat etsimään töitä kaupungista”, sanoo Leonardo Bravo. CLAC on tukenut pieniä banaaninviljelijöitä myös muilla keinoin, ja sen sisällä on vuodesta 2006 saakka toiminut pienten banaaninviljelijöiden verkosto, jonka tavoitteena on ollut pelastaa reilun kaupan alkuperäinen henki. Nyt, pienviljelijöiden omalla merkillä, CLAC on päässyt askeleen lähemmäs tätä tavoitetta.