Työsuhteiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen, oikeutta järjestäytymiseen ja kollektiivisiin työehtoneuvotteluihin kunnioitetaan, lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty, epäinhimillistä tai raakaa kohtelua ei hyväksytä ja työskentelyolosuhteet ovat turvalliset ja siistit.

Muun muassa näin määrittelee ILO, International Labour Organization, kohtuullisen työympäristön puitteita. Näinhän sen maalaisjärjellä kuuluukin mennä, mutta eihän se näin todellisuudessa mene. Etenkään tekstiilituotannossa.

Tiedostava kuluttaja kysyy vaatteen alkuperää, eikä osta, jos ei sitä tiedä. Tietämiseen taas vaaditaan hieman vaivaa, tietoa sertifikaateista ja eettisistä merkeistä. Reilu kauppa on tuttu ja turvallinen merkki, mutta toistaiseksi tekstiilituotannossa se sertifioi ainoastaan vaatteen puuvillan.

Toistaiseksi.

Reilun kaupan puuvillatuotteiden sertifioimista toteutetaan kaksivaiheisena prosessina. Ensimmäisessä, vuonna 2004 alkaneessa vaiheessa sertifioitiin pelkästään puuvillan viljely.

Nyt prosessi on edennyt toiseen vaiheeseen. Sen aikana selvitetään keinoja Reilun kaupan periaatteiden ja hyötyjen ulottamiseksi tekstiilien koko tuotantoketjuun. Työtä tehdään yhteistyössä ay-liikkeen sekä samassa asiassa aktiivisten järjestöjen ja kampanjoiden kanssa.

Toteutettavien pilottien myötä Reilun kaupan järjestelmässä tutkitaan mahdollisuuksia luoda kriteerit puuvillan lisäksi tekstiileille. Ensimmäiset koko tuotantoprosessin kattavat Reilun kaupan tuotteet on tarkoitus tulla myyntiin jo keväällä 2010.

Jään toiveikkaana odottelemaan tuloksia. Näin ajattelee myös Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa:

”Toivottavasti voimme tulevaisuudessa puhua Reilun kaupan farkuista. Nykyään puhumme aina Reilun kaupan puuvillasta valmistetuista farkuista alleviivataksemme sitä, että sertifioimme toistaiseksi vain puuvillan tuotannon.”

Lähde: Reilu blogi

– Karita Sainio

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, Reiluttaja sekä eettisten vaatteiden puolesta liputtavan Shop with Care -blogin kirjoittaja.