H&M on saanut ihmiset jonottamaan vaatteita. Siis meidät, joilla vaatteista on kaikkea muuta kuin pulaa: vaatekaappimme tuskin menevät kiinni pursuavasta tavarasta ja lisää tuodaan rekkakaupalla kauppoihin viikoittain.
Mutta siellä ihmiset seisovat, jonossa, odottamassa vuoroaan ostamaan. Tukholmassa Jimmy Choon H&M-vaatteita ja -kenkiä havitteli satojen metrien jono. Tavarat myytiin loppuun muutamassa tunnissa ja myöhemmin törkyhintaan nettihuutokaupoissa. Pariisissa taas tarvittiin jopa mellakkapoliiseja, kun shoppailuhullut halusivat oman osansa H&M:lle alusvaatteita suunnitelleen Sonja Rykielin mallistosta.
Ja kyllä niitä kammottavia korkokenkiä ja kieltämättä suloisia alusvaatteita Suomessakin jonotettiin, toppatakkeihin verhoutuneina, innostunut odotus silmissä kimaltaen. Kaaosta kuvasi muun muassa MouMou Mouruaa -blogi.
Halpaa designia. Jotakin kiellettyä, sellaista, mitä ei kuuluisi olla ulottuvilla. Mutta siellä ne ovat, henkareissa odottamassa. Kun metrotunnelit ja bussikatokset ovat täynnä (kammottavien) Jimmy Choon kenkien kuvia, niin pakkohan sellaiset on saada. Eikun jonottamaan.
Jimmy Choon laatuahan kengät eivät ole. Alhaisen hintalapun ja isojen kenkäkasojen pitäisi herättää hälytyskellot. Näitä on tehty paljon, kiireellä ja halvalla. Kun H&M nauraa matkalla pankkiin ja kuluttaja hykertelee halvalla ostetussa luksuksessa, jollekin jää paha mieli.
Tarja Castel pohtii ilmiötä postauksessaan ”Molemmat voittavat - mutta voittavatko kaikki?”:
”Kuka häviää? Jos nyt ei sitten olekaan niin, että joku olisi keksinyt uuden matemaattisen kaavan, jonka avulla tuotto ikään kuin tuplataan sormia napsauttamalla, niin silloin tähän kuvioon on lisättävä vielä neljäs osapuoli muotitalon, halpisketjun ja unelmiaan halvalla toteuttavien kuluttajien rinnalle. Löytyisikö syy kampanjoiden tuottavuudelle tuotannosta?”
Sonja Rykielin mallisto pamautettiin julkisuuteen näyttävällä muotinäytöksellä, johon vieraaksi kutsuttiin muun muassa yksi Suomen suosituimmista bloggareista, Nelliina, Nelliinan vaatehuoneesta.
Kannattaa katsoa Nelliinan kuvat showsta, sillä show on kerta kaikkiaan upea: on jättimäistä hevosenpäätä, polkupyörää ja kattokruunussa keikkuvaa mallia. Mutta yksi osa mielestäni näytöksestä puuttuu: pyörivä lava, jossa istuisi joukko bangladeshilaisia ompelijoita. He voisivat ommella ompelukoneella vaikka nopeatahtisen teknon tahdissa, mahdollisimman pikaisesti. Glitterin sataessa katosta.
Pieni reality check: jonotammeko me oikeasti H&M:n vaatteita? Kun asiaa yhtään miettii syvemmin, se tuntuu älyttömältä. Keksisimmekö kuitenkin jotakin muuta tekemistä?
– Karita Sainio
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, Reiluttaja sekä eettisten vaatteiden puolesta liputtavan Shop with Care -blogin kirjoittaja.